Tampereella avautui 27.6.2016 Janne Hokkasen omaperäisistä liikennemerkeistä koostuva näyttely #Kylttitempaus. Liikennemerkit ja niiden selitykset määritellään Suomessa tieliikennelaissa. Hokkanen on määritellyt taiteilijan vapaudella 39 uutta ja sanomaltaan erilaista kylttiä, jotka esitellään Hämeenpuiston puistoväylän sivuilla. Kyltit ovat esillä 31.7.2016 saakka.

​

Hokkasen taidekyltit on kiinnitetty betoniporsaissa oleviin liikennemerkkivarsiin. Niitä on 11, ja ne on sijoitettu n.15 metrin välein toisistaan. Jokaisessa varressa on kahdesta neljään kylttiä. Katsoja näkee liikennemerkeissä kuvan ja tekstin, joissa on positiivinen ja kannustava sanoma. Toisesta suunnasta katsottuna taas kuvien ja tekstien sanoma on negatiivinen ja kieltävä. Kummastakin suunnasta kuljettaessa merkkien sanoma muuttuu humoristisemmaksi.

 

”Kylttieni estetiikka yhdistelee surrealismia, vakavamielisempää tulkintaa ihmisten/kansan tilasta ja harkittua huumoria keventämään tunnelmaa. Monitulkinnalliset ja yllätykselliset kyltit ottavat osaa keskusteluun, joka jatkuu toivottavasti myös digitaalisella puolella kylteistä löytyvän hashtagin avulla: #kylttitempaus. Siellä osa tempauksen merkityksellisyydestä muodostuu tai on muodostumatta”.

​

Yhteisötaideprojekti #Kylttitempaus pyrkii Hokkasen mukaan haastamaan katsojat miettimään, kuka oikeasti viestii. Aidonoloiset liikennemerkit viestivät some kulttuurin kaltaisesti, eli sekavasti sekä negatiivisesti että positiivisesti asioista, jotka ovat merkityksettömiä ja hyvin merkityksellisiä. Kyseenalaistavuus on vahva itseisarvo koko #Kylttitempauksella.

​

”Tutkin yhteisötaideprojektillani asioita, jotka ovat pinnalla Suomessa vuonna 2016 ja kuinka niihin kansa reagoi mm. sosiaalista mediaa käyttäen. Nostan myös muutamin viittein esiin asioita, jotka jäävät huomattavasti pienemmälle huomiolle palstoilla ja internetissä.”

​

#Kylttitempaus-yhteisötaideprojektin ovat toteuttaneet yhteistyössä Janne Hokkanen, Tampereen taidemuseo, Tampereen sähkölaitos Vera ja Liikennemerkkitoimisto.

 

 

Teksti: Tapani Pennanen, näyttelypäällikkö, Tampereen taidemuseo.